This is us

Tässä ollaan me.

Minä ja Oliver.

Ja tää blogi kertoo meistä.
Ja välillä myös muusta meidän matkan varrelle sattuneesta. 

 -

Tässä kuvassa näette mut kesäisenä, suht lämpösenä päivänä (koska mulla on lyhythihainen mekko päällä). Kuvastakin sen huomaa, että oon perusluonteeltani hymyilevä ja positiivinen. Nään loskan keskellä aina jotain kaunista. Tai ainakin pyrin siihen. Eihän se nyt aina onnistu...
-

Oon 25 vuotias, avoin, rehellinen, sosiaalinen, empaattinen ja todella temperamenttinen. Ja sokea ilman silmälaseja. Olen myös todella lyhyen sytytyslangan omaava, mutta lepyn myös yhtä nopeasti.

Asun mun aviomiehen Jyrkin (tuttavallisemmin Jyken) kanssa Keuruulla.

Melko pieni kaupunkipahanen Keski-Suomessa.

Mut täällä on silti hyvä olla.

Varsinkin jos sun tärkein ja rakkain harrastus sattuu olemaan r a t s a s t u s.

Ja unelmanahan tietysti olis joskus omistaa tai vuokrata hevonen. On mulla yks ihana hevonen kerran ollutkin ylläpidossa. 

-

Mä rakastan muotia, sisustamista, ystäviä, eläimiä (vihaan hämähäkkejä!), perhettä, aurinkoa, hedelmiä, marjoja ja suklaata. Tykkään mä kyllä oikeestaan muistakin herkuista. Kermakakku tai pulla -ihminen en oo koskaan tosin ollu. 

-

Mun omaan pieneen perheeseen kuuluu Jyke, Vanilla -koira ja nykyään tietysti Oliver uusimpana tulokkaana. 

Tässä on Oliver. Blogin suloinen ilopilleri ja päätähti.

Oliver on syntynyt 9. Helmikuuta, eli hän on melko tuore tapaus.

Oliverilla on myös (kuten kuvasta huomata saattaa) huuli- ja ienhalkio, mikä todettiin rakenneultrassa. Oliverilla piti olla myös suulakihalkio, mutta meidän onneksemme suulaki olikin täysin ehjä.

-

Oliver nukahtaa heti, kun lähdetään liikkeelle autolla tai vaunuilla. Kiukutti tai nauratti, se näytetään heti kainostelematta. Siinä se varmaan onkin tullut muhun. 

-

Oliver on myös todella utelias. Heti synnyttyään se tapitti mua suoraan silmiin niin tarkkaavaisesti, että kätilökin mainitsi, että ei ne yleensä vielä noin pieninä noin tarkasti kato ketään tai mitään.

Siinä se onkin sitten varmaan tullut isäänsä.

Meidän perheeseen tosiaan kuuluu myös yksi karvainen kaveri: Vanilla.

-

Vanilla on viisi vuotias Coton de Tuléar rotuinen neitikoira. Todellinen draamaqueen.

Vanilla rakastaa palloja. Varsinkin Jyken treenikassista varastamaansa sählypalloa.

Se on tärkein.

-

Vanillasta voisi joskus kirjottaa oman postauksen. Sen verran oudohko tapaus.

Sitten tietysti Jykestä myös lyhyesti.

Jyke on rakastavin, ihanin, lempein ja huomaavaisin mies kenet tiiän.

Jyke ei oo ikinä huutanut mulle, eikä Jyke myöskään stressaa mistään.

Ikinä.

Hyvä vastapaino mulle, joka stressaa kaikesta.

Mutta me ollaankin toistemme täydentäviä puoliskoja

-

Jyke rakastaa (mua heheheh) liikuntaa ja pelaakin salibandyä 3. divarissa.

Jyke käy myös salilla vähintään kolmesti viikossa.