Meidän koti; pieni eteisremppa

Tältä meidän pieni eteinen/tuulikaappi näytti ennen remonttia.

Eteinen oli mun mielestä epäkäytännöllinen, se aiheutti ''ahdistusta'' ja oli tylsä..

Noh.. enimmäkseen TYLSÄ!

-

 Suurimmalla osalla meidän kengistä on kyllä oma paikkansa, mutta tuohon lojumaan jää aina ne, joita käyttää eniten.

Rattaat oli todella ärsyttävä yrittää työntää ulos tuosta läpi, varsinkin jos kengät oli jääny liian keskelle eteisen käytävää.

Kerran saatto yks kenkäpari hermostuksissa lentää uloskin, jotka tosin sitten nöyränä kävin noukkimassa takaisin sisälle.

Myös kokonaan valkoinen sävymaailma alkoi tökkimään.

Halusin tähän tilaan jotain ''eloa''.

Ja tuo plafondi!

Hyi kamala, ei ees puhuta tuosta lampusta!

-

Tässä on eteinen pienen remontin jälkeen.

Aikamoinen muutos vai mitä?

Loppujen lopuksi pienillä asioilla saa aikaan suuria muutoksia jonkun ulkonäköön.

Me otettiin eteisen väliovi pois viemästä turhaa tilaa, koska se oli anyways meillä aina auki.

Pelkästään sen pois ottaminen teki tilasta avaramman.

Huomaan alkaneeni kaivata kokonaan valkoiseen sisustukseen jotain väriä ja ''elämää''.

Niimpä eteiseen yhden seinän sävyksi valikoituikin ''nefriitti'' ja pakko sanoa, että oon aivan rakastunut tuohon väriin!

Aluksi mietin, tekeekö tuo sävy tilasta entistä pienemmän oloisen, mutta ei kyllä mun mielestä!

Mun mielestä eteinen sai nyt vähän jotain ryhdikkyyttä!

Se kamala vanha plafondi sai loppujen lopuksi väistyä meidän makkarissa olleen lampun tieltä.

Pitkään mietin tähän tilaan sopivinta lamppua ja ajatuksissa aluksi olikin jotain aivan muuta, mutta seinän väri teki lopulta kaikista valinnan vaikeuksista lopun.

Meidän makkarissa ollut lamppu sopi mun mielestä tähän parhaiten ja siksi päädyin sen tuonne siirtämään.

Olin varma, että valmiina tähän tilaan ei löydy sopivaa kenkähyllyä ja joudutaan Jyken kanssa askartelemaan ite meille sellanen kenkähylly, kun me halutaan.

Kunnes sitten Finnish Design Shopin sivuilla törmäsin sattumalta tähän Showroom Finlandin Mixrack -kenkätelineeseen.

Ja satuinpa vielä löytämään uudenveroisen myynnissä Tori.fi:ssä puolet halvemmalla!

Näin hyvää tuuria mulle harvoin (juuri koskaan) sattuu kohdalle.

Mitäs mieltä te ootte meidän pienestä eteisen muutoksesta?

Ite kyllä tykkään tästä todella paljon ja oon ilonen, että uskalsin valita vähän jotain väriä kaiken vaaleuden keskelle.

-Miia

''Ompa huono äiti, kun kaupan sosetta syöttää.''

 

Meillä kaikilla on jonkinlainen käsitys siitä, millaista ruokaa haluaa lapselleen syöttää.

Mistä se tulee, mitä se on ja mitä arvoja lapselle ruuasta halutaan opettaa.

Ja että aikooko/haluaako syöttää vauvalleen kaupan valmissosetta, tekeekö kaikki ruuat itse, vai syöttääkö molempia.

Joillekin kyseinen aihe on hyvin neutraali, kuten itelleni, mutta taas joidenkin äitien joukossa valmisruuan syöttäminen aiheuttaa paheksuntaa ja halveksuntaa.

Mä ite syötän Oliverille sekä että.
Mulle on aivan sama, syöttääkö lapselleen kaupan valmissoseita, vai ite tehtyjä soseita, sillä teki niin tai näin, on mun mielestä ihan yhtä hyvä äiti lapselleen.
Jokainen kyllä tietää, että vauvan ruoka itse tehtynä tulee paljon halvemmaksi, kuin valmiiksi ostettuna, mutta syistä, miksi mitäkin syöttää, ei ole nyt kyse.
Se mikä mua tässä aiheessa häiritsee, on kaikki se ilkeä kommentointi, mitä joiltakin kuulee pelkästään periaatteen tai oman mielipiteen vuoksi.
Ja sen vuoksi kirjotan tästä aiheesta.

Mulle on sanottu mm. tällaisia kommentteja:

''kai sä teet soseet ite, etkä syötä mitään valmispaskaa?''

''mä ainakin syötän aitoo porkkanaa, enkä mitään purkkiporkkanaa''

''mitäs Oliver tänään joutuu syömään?'' 

''kyllä kunnon äiti tekee ruuat itse'' 

Näiden kommenttien myötä tulee olo, että aivan kun mut arvioitaisiin äitinä pelkästään sen perusteella, mitä ruokaa Oliverille syötän.
Aivan kun se kertoisi kaiken, miten toimin äitinä.
Nuo kommentit ei pelkästään satuta, vaan myös loukkaa.

Mielipiteitä saa ja pitääkin olla kaikilla erilaisia, mutta tarviiko niiden pohjalta kuitenkaan satuttaa toisia?
Oman mielipiteensä voi jakaa kauniillakin tavalla, kuin että suoraan haukkuu ja tuomitsee toisen äidin.

Ja miksi meistä kenenkään edes pitäisi arvostella toisen äidin tapoja toimia, jos niissä ei selkeästikään satuteta lasta.

Sitä paitsi, meidän äitien pitäisi muutenkin olla..

...toinen toistemme tukena, ei tallaajina ja arvostelijoina ❤️

-Miia

Freesi sitruunainen avokadopasta

Blogi on viettänyt hiljaiseloa mun pitkään jatkuneen sairastelun takia, 

mutta NYT, 

vihdoin ja viimein kun alan itsekin olemaan jälleen elävien kirjoissa, on myös blogin aika herätä jälleen henkiin.

-

Halusin jakaa teille yhden ihanan ruokaohjeen, jota tuli syötyä useampaan otteeseen sairastaessa.

Ruoka maistuu kipeänä todella huonosti, eikä silloin ole voimavaroja tai edes kiinnostusta koko ruuanlaittoon.

Silloin kaivataan ruuaksi jotain nopeaa ja helppoa.

Tää kyseinen avokadopasta on ollut jo pitkään mun yks suosikkiruoka, enkä vieläkään ole kyllästynyt tän makuun.

Tää on todella helppo ja nopea valmistaa, mikä tekeekin tästä ihan parhaan aterian ''nyt äkkiä vaan jotain'' -kategoriassa.

Ja kaikenlisäks tää maistuu ihan uskomattoman hyvälle!

Tähän sä tarviit (1henk.):

n. 2dl pastaa

1 avokadon

1/2 tai 1 pienen valkosipulin kynnen

2-3rkl pinjansiemeniä (ne tosin unohtui kuvasta)

vajaa 1/2prk sitruuna-pippuri kermaa

 sitruunan tai limen mehua 

 pippuria (ei oo muuten kuvassa sitäkään)

tuoretta basilikaa (ja sekin on näivettynyt)

-

Laita pastat kiehumaan suolaveteen ja paahda pinjansiemenet pannulla.

(siemenet muuten palaa sitten todella nopeasti...)

Silppua sillä välin valkosipuli ja basilika ja palastele avokado.

Pirskota avokadojen päälle hieman sitruunan tai limen mehua.

Valuta keitetty pasta ja laita takaisin kattilaan.

Lisää pastan joukkoon valkosipuli, kerma ja paahdetut pinjansiemenet ja kuumenna.

Sekoita joukkoon lopuksi vielä pippuri, avokadot ja basilika.

Sitten ei muuta kuin nauttimaan!

Ainut huono puoli tässä ohjeessa on se, ettei tätä voi tehdä valmiiksi vaikka seuraavalle päivälle.
Avokadojen maku kitkeröityy säilytyksen myötä ja siksi tää kannattaa nauttia heti.
Sen takia mä teen tätä aina vaan sen verran, kun sitä tulee syötyä.




- Miia