Savunkatkuinen odottaja

Katoin viimesimmän jakson Toisenlaisista Teiniäideistä, jossa esikoistaan odottava tyttö poltti raskausaikanaan tupakkaa.

Se sai mun veren kiehahtamaan.

Pahasti.

Mä oon ite polttanu tupakkaa noin neljä vuotta ja suurimman osan ajasta poltin sähköröökiä vahvimmalla nikotiininesteellä, mitä sillon sai.

Sähköröökihän oli siitä huono, että koska se ei haissu miltään, oli se sen takia mulla koko ajan kädessä ja poltin sitä vähän väliä.

Poltin autossa, kotona ihan missä vaan, jopa koulussa.

Ihan jatkuvasti. 

Ilman pidempiä taukoja.

Joten tiedän kyllä todella hyvin, mitä ''nikkis'' on.

Kummassakaan raskaudessa en silti ole polttanut henkäystäkään sen jälkeen, kun olen tiennyt kantavani lasta sisälläni.

Keskenmenon jälkeen aloitin tupakoimisen sähköröökillä uudelleen, mutta nesteen vahvuus tippui yli puolella alaspäin ja sen sauhutteleminen harveni.

Toisen kerran raskaana ollessa Oliverista tupakoimisen lopettaminen oli todella helppoa, sillä pelkästään röökistä tulevan nesteen haju sai mut yökkäämään, eikä sitä sen vuoksi tehnyt yhtään mieli.

En tarkoita, että kaikilla tupakoimisen lopettamisen pitäisi olla näin helppoa ja tapahtua näin helposti kuin itsellä, mutta jos ei ole edes mitään intressejä vähentää sitä sisällä kasvavan lapsen takia, on se musta todella väärin!

Alusta alkaen, eli siis vatsassa kasvavasta lapsesta lähtien äidin pitäisi tarjota lapselleen mahdollisimman hyvät lähtökohdat elämään.

Mun mielestä tupakoimisen jatkaminen raskausaikana on itsekästä ja välinpitämätöntä.

Raskausajan tupakoiminen vaikuttaa suoraan lapsen kehitykseen ja heikentää sikiön hapensaantia, sekä istukan ja kohdun verenkiertoa.

Tupakoiminen raskausaikana jopa viisinkertaistaa kätkytkuoleman riskin ja altistaa lapsen

hengitystieinfektioille.
Varmasti jokainen odottava äiti ajattelee, etteihän nyt omalla lapsella mitään ole sen synnyttyä ja lapsi on varmasti täysin terve.
Pahoja asioita tapahtuu vain muille.
Niin mäkin ajattelin ja silti Oliverilla oli huulihalkio.
Enkä itse edes voinut vaikuttaa asiaan mitenkään.

Mä en ikinä pystyisi elämään itseni kanssa, jos lapselle tuleva sairaus tai jopa kuolema olisi 

MUN SYYTÄ!

Seurauksena siitä, ettei nyt vaan viitsinyt lopettaa tupakoimista raskausaikana.

Tyttö valittaa jaksossa kihlatulleen, kuinka ihmiset katsoo häntä pahasti hänen polttaessaan maha pystyssä keskellä vilkasta katua.

Kihlattu vastaa, että ''sun elämäshän se on, mitä se niille kuuluu, mitä teet''.

Raskaana ollessa, sä et ole enää vastuussa pelkästään itsestäsi, vaan myös sisällä kasvavasta lapsestasi!

Kyse ei ole enää pelkästään sun elämästä ja kehon turmelemisesta, vaan myös sen lapsen elämästä ja kehosta!

Tietysti pelkän syyllistävän valistuksen sijaan pitäisi jokaiselle antaa rohkaisua ja kannustimia, sekä keinoja tupakoimisen lopettamiseen.
Pelkkä syyllistäminen saattaa aiheuttaa äidissä entistä enemmän huonoa mieltä ja sen takia lopettaminen voi olla entistä vaikeampaa.
 Mutta jos äidille on annettu ohjeita ja avaimia edes polttamisen vähentämiseen, eikä siihen tartuta kiinni, on käytös ainoastaan vastuutonta ja tyhmää.

En tarkoita, etteikö äiti tupakoinnista huolimatta muuten voisi olla hyvä äiti lapselle.

Ei tupakoiminen raskausaikana sano suoraan sitä, että olisit ''paska äiti'' kaikessa mitä teet.

Siihen titteliin tarvitaan aika paljon muutakin.
Mutta eikö pienen elämän alun pitäisi terveistä lähtökohdista lähtien saada itse päättää, mitä haluaa tehdä keholleen sitten vanhempana?

-Miia

PS. 

Oon itkeny ohjelmassa jokaisen äidin synnytyksen kohdalla. 

Se on jotain niin kaunista, kun pieni ihme saapuu maailmaan.

Kun kahdesta tulee perhe; kun kahdesta tulee isä ja äiti. 

Tai kun perhe saa yhden uuden pienen perheenjäsenen lisää.
❤️