Häpeävän hymy

Näissä kuvissa voisi sanoa hymyilevän nuori ja itsevarma nainen.

Tämä on kuitenkin vale.

Ainakin osittain.

Näissä kuvissa hymyilee nainen, joka suosii vain tiettyä, tarkkaan harkittua kuvakulmaa peittääkseen häpeän aiheensa:

h a m m a s k o l o n 

-

Viime Helmikuussa multa jouduttiin poistamaan epäonnistuneen juurihoidon takia ylhäältä kulmahampaan takaa hammas.

Kipu alkoi yllättäen illalla ja seuraavana aamuna kasvot olivatkin jo osittain turvoksissa.

Päivystävä hammaslääkäri kertoi uutiset, jotka mursivat mut täysin.

Hammas täytyi poistaa.

Tietysti.

Aloin itkemään hammaslääkärin penkissä häpeästä.

-

Koin, että osa mua ja ehdottomasti suuri osa mun itseluottamusta lähti hampaan mukana.

Tulin kotiin kuin häntä koipien välissä.

Ajattelin, ettei mieheni näe mua enää haluttavana.

Kukaan ei näe mua enää edes kauniina.

Olen ruma.

Ehkä jopa oksettava.

Mulle nauretaan ja mua halveksutaan.

Puuttuvan hampaan huomatessaan muut varmasti ajattelevat:

"Hyi, tuo ei taida pitää hygieniastaan huolta".

Aivan kuin en koskaan olisi hampaitani hoitanut.

Niin ällöttävä olo mulla oli.

Ei näin nuorelta oteta hampaita pois!

Sen on siis pakko olla mun omaa syytä, että näin käy.

-

Tähän väliin on pakko sanoa, että hoidan  hampaitani todella ahkerasti.

Pesen ne aamuin illoin.

Käytän hammaslankaa ja xylitoli -tuotteita mahdollisimman säännöllisesti.

Mutta mulle vain ei ole luotu hyviä hampaita, jotka ei reikiintyisi helposti.

Joudun käymään todella usein hammaslääkärissä tarkastuksissa ja paikkauttamassa reikiä.

Nykyään jo hammaslääkäriin meneminenkin hävettää, kun olen tälläinen "kanta-asiakas".

Mikä taas toisaalta on huvittavaa.

Ainakin takaan alan ammattilaisten työn jatkuvuuden.

Hampaan poistettua mietin, hymyilenkö enää koskaan.

Noh, mä kyllä hymyilen ihmisten ilmoilla, mutta häpeän sitä.

Olen opetellut tunnistamaan, milloin hammaskolo ei hymyillessä vielä näy.

Nauraessa peitän suuni hyvin usein kädellä, jottei kolo vaan näkyisi.

Jos unohdan näin tehdä, mietin, että huomasin ihan joku kolon hampaitteni välissä.

Usein varon hymyilemästä juuri ollenkaan.

Hymyilen vain varovaisesti ja "oikeista kulmista".

Enää en katso toisia hymyillessä silmiin, vaan pois päin häpeän vuoksi.

En kestä nähdä katseita, jotka huomaa puuttuvan hampaani.

-

Kohta 9kk olen kamppaillut ja elänyt tän häpeän kanssa, enkä jaksa sitä enää hetkeäkään.

Yli puoli vuotta olen odottanut pääseväni implantin tai hammassillan laittoon ja muutaman kuukauden ennen tätä saavani edes  koko lähetteen.

Tänä aikana olen alkanut kiinnittämään paljon huomiota muiden hymyihin ja kauniisiin hammasriveihin.

Mulle se tällä hetkellä on vaan suuri unelma.

Oon oikeesti todella loppu tähän omaan epävarmuuteen.

En jaksa enää miettiä, miten, missä ja millä tavalla hymyillä.

Haluaisin vain niin kovasti takaisin kauniin ja ehjän hammasrivistön.

Kokonaisen kauniin hymyn, sekä ehjän itseluottamuksen.

Kuva: Kaisu Ojansivu
Meikki ja hiukset: Pirjo Liukkonen

-Miia