2 vuotiaan muumisynttärit

Koska päivänsankari fanittaa tällä hetkellä muumeja niin paljon, valikoitui Muumit myös synttäreiden teemaksi.

Ensin en ollut kauhean innoissani muumi aiheisista synttäreistä, mutta kun löysin pinterestistä ilmapalloin koristellun lahjapöydän, jota koristi myös muumipeikko -pehmo, sekä sokerimassalla kuorrutetut hattivattikeksit, aloinkin innostumaan teemasta.

Ja kun suunnittelussa pääsin vauhtiin, innostuin tästä kaikesta varmaan Oliveria enemmän!

😀

Kranssi; Puine

Ilmapallot; By On

Viiri; Sebra

Koristeluita ei ollut ylenpalttisesti, sillä halusin pitää juhlat simppeleinä ja panostaa vain muutamaan koristelukohteeseen: lahjapöytään sekä tarjoilupöytiin.

Tänä vuonna meillä ei ollut numerofoliopalloa, joten teetätin sen sijaan Puinella suunnittelemani (teemaan sopivan tietenkin) vanerisen numerokranssin.

Kaikki tarjottavat oli snacks koossa.

Suolaisia meiltä löytyi:

Täytetyt croissantit

Pikkumyy pikkusuolaiset

Kanawrapit

Makeita taas:

Hattivatti keksit

Mini suklaakuppikakut

Täytekakku

Tänä vuonna halusin päästä leipomisten suhteen vähän helpommalla, joten tilasin kakun paikalliselta leipurilta.
Kaunein kakku, minkä mä oon koskaan nähnyt!
Se oli juuri sellainen, kun toivoinkin.

Täytteenä oli vaniljaa ja banaania.
Mahdollisimman mietoa, sillä Oliver pääsi vasta nyt maistamaan kakkua ensimmäistä kertaa.

Sivupöydältä löytyi Muumipapan Snackseja:

Popparipusseja

Mustikka-appelsiini rahkakuppeja

Karkkikippoja

Muumimamma piti pystyssä juomapistettä, jonne askartelin itse pienen kaivon.

Virvokkeina oli:

Pillimehuja
Sprite - päärynäjuomaa
Mansikkakivennäisvettä

sekä tavallista vettä

Tietysti pienimmät juhlijat otettiin myös huomioon ja heille oli oma pieni herkku kulmauksensa, mistä löytyi:

Maissinaksuja

Hedelmäpatukoita

Raikastamon smoothie namisia

-

Sitten muutamia fiiliskuvia itse juhlista.

Ensin otettiin tietysti ensimmäiset vieraat vastaan...

...avattiin lahjoja...

...hengailtiin, seurusteltiin ja leikittiin...

...ja avattiin vähän lisää lahjoja.

Sitten herkuteltiin pikkusuolaisilla.

Sen jälkeen päästiin puhaltamaan kakun kynttilät ja maistamaan herkkuja ekaa kertaa.

Oliver puhalsi kaikki kynttilät aivan itse ja kuinka ylpeä hän olikaan.

Äiti oli myös kovin ylpeä.

Kakun leikkaamista seurattiin tarkasti sivusta, jonka jälkeen juostiin omalle paikalle oottamaan lusikka kädessä.

😀♥️

Hyvää oli!

Myös Vanilla osasi olla kärppänä paikalla.

Pihalla vieraat oli vastaanottamassa, sekä heipat sanomassa luminen Muumipeikko, mikä syntyi viikko ennen juhlia ihan vahingossa.

Tän tekemistä ei siis oltu suunniteltu.

Ulkoleikkien lomessa keksin alkaa tekemään lumiukkoa, joka muuttuikin Muumipeikoksi.

Vasta kun muumi oli valmis, tajusin, kuinka hauska juttu tuo on synttäreitä ajatellen.

Haalari: Mainio

Rusetti: FMAM

Sukat: Gray Label

Synttärivaatteet oli vielä reilu viikko ennen juhlia hakusessa, mutta Mainion uusi mallisto pelasti tilanteen!

Tuo haalari on aivan täydellinen ja käy kesällä myös arkisissakin menoissa.

Meidän ihana, avulias, temperamenttinen ja niin rakas 2 vuotias!

Ihan uskomatonta, että jo kahden vuoden ajan ollaan saatu olla tän täydellisen pojan vanhempia.

♥️

-Miia

Häpeävän hymy

Näissä kuvissa voisi sanoa hymyilevän nuori ja itsevarma nainen.

Tämä on kuitenkin vale.

Ainakin osittain.

Näissä kuvissa hymyilee nainen, joka suosii vain tiettyä, tarkkaan harkittua kuvakulmaa peittääkseen häpeän aiheensa:

h a m m a s k o l o n 

-

Viime Helmikuussa multa jouduttiin poistamaan epäonnistuneen juurihoidon takia ylhäältä kulmahampaan takaa hammas.

Kipu alkoi yllättäen illalla ja seuraavana aamuna kasvot olivatkin jo osittain turvoksissa.

Päivystävä hammaslääkäri kertoi uutiset, jotka mursivat mut täysin.

Hammas täytyi poistaa.

Tietysti.

Aloin itkemään hammaslääkärin penkissä häpeästä.

-

Koin, että osa mua ja ehdottomasti suuri osa mun itseluottamusta lähti hampaan mukana.

Tulin kotiin kuin häntä koipien välissä.

Ajattelin, ettei mieheni näe mua enää haluttavana.

Kukaan ei näe mua enää edes kauniina.

Olen ruma.

Ehkä jopa oksettava.

Mulle nauretaan ja mua halveksutaan.

Puuttuvan hampaan huomatessaan muut varmasti ajattelevat:

"Hyi, tuo ei taida pitää hygieniastaan huolta".

Aivan kuin en koskaan olisi hampaitani hoitanut.

Niin ällöttävä olo mulla oli.

Ei näin nuorelta oteta hampaita pois!

Sen on siis pakko olla mun omaa syytä, että näin käy.

-

Tähän väliin on pakko sanoa, että hoidan  hampaitani todella ahkerasti.

Pesen ne aamuin illoin.

Käytän hammaslankaa ja xylitoli -tuotteita mahdollisimman säännöllisesti.

Mutta mulle vain ei ole luotu hyviä hampaita, jotka ei reikiintyisi helposti.

Joudun käymään todella usein hammaslääkärissä tarkastuksissa ja paikkauttamassa reikiä.

Nykyään jo hammaslääkäriin meneminenkin hävettää, kun olen tälläinen "kanta-asiakas".

Mikä taas toisaalta on huvittavaa.

Ainakin takaan alan ammattilaisten työn jatkuvuuden.

Hampaan poistettua mietin, hymyilenkö enää koskaan.

Noh, mä kyllä hymyilen ihmisten ilmoilla, mutta häpeän sitä.

Olen opetellut tunnistamaan, milloin hammaskolo ei hymyillessä vielä näy.

Nauraessa peitän suuni hyvin usein kädellä, jottei kolo vaan näkyisi.

Jos unohdan näin tehdä, mietin, että huomasin ihan joku kolon hampaitteni välissä.

Usein varon hymyilemästä juuri ollenkaan.

Hymyilen vain varovaisesti ja "oikeista kulmista".

Enää en katso toisia hymyillessä silmiin, vaan pois päin häpeän vuoksi.

En kestä nähdä katseita, jotka huomaa puuttuvan hampaani.

-

Kohta 9kk olen kamppaillut ja elänyt tän häpeän kanssa, enkä jaksa sitä enää hetkeäkään.

Yli puoli vuotta olen odottanut pääseväni implantin tai hammassillan laittoon ja muutaman kuukauden ennen tätä saavani edes  koko lähetteen.

Tänä aikana olen alkanut kiinnittämään paljon huomiota muiden hymyihin ja kauniisiin hammasriveihin.

Mulle se tällä hetkellä on vaan suuri unelma.

Oon oikeesti todella loppu tähän omaan epävarmuuteen.

En jaksa enää miettiä, miten, missä ja millä tavalla hymyillä.

Haluaisin vain niin kovasti takaisin kauniin ja ehjän hammasrivistön.

Kokonaisen kauniin hymyn, sekä ehjän itseluottamuksen.

Kuva: Kaisu Ojansivu
Meikki ja hiukset: Pirjo Liukkonen

-Miia

Meidän koti: Oliverin huoneen muodonmuutos

Oliverin huone on viimeisen vuoden aikana muuttunut paljon.
Siis ihan hurjan paljon!

Jos sua kiinnostaa nähdä millainen Oliverin huone oli tätä ennen, pääset näkemään sen TÄSTÄ!

Sänky vaihtoi paikkaansa keskelle huonetta ja laitakin on pinniksestä jo otettu pois.

Autoratamatto taas vaihtui juuttimattoon, koska edeltäjän reunat alkoi jo repsottaa.

Autoratamatossa oli siis liimapinta toisella puolella, mikä kiinnitti sen lattiaan ja siitä muuten jäikin vähän kurja haalea, kellertävä jälki lattiaan.

Huoh….

Ja sitä lattiaan tarraantunutta liimaa oli muuten  r a s i t t a v a  pestä pois.

Sisustuksen tyyli on muuttunut (myös muualla kotona) boheemimmaksi ja tilalle on tullut paljon enemmän luonnomateriaaleja ja lämpimiä sävyjä.

Täytyy myöntää, että nykyään tunnelma on paljon lämpöisempi tässä huoneessa ja se kutsuu enemmän leikkimään.

Keväällä Ikeassa käydessä huomasin siellä tän seinään kiinnitetyn Ikean piirrustustelineen ja sen halusin toteuttaa meillekin.

Ja se on ollut kyllä ihan huippu!

Oliver tykkää siitä ihan hirmu paljon.

Plus piirrustuspaperi on aina valmiina uutta taidetta varten nätisti ja siististi, eikä esimerkiksi pöydällä ja paperit sotkussa pitkin poikin huonetta.

Paljon samoja elementtejä löytyy huoneesta edelleen, mitä aikaisemminkin.

Kuten tää meidän itsetehty roikkuva vaaterekki, johon vaihtuu aina sen hetken lempparit esille roikkumaan.

Pienet yksityiskohdat ja kauniit säilytyskorit ja muut säilytysratkaisut tuo huoneeseen paljon.

Kauneimmat lelut on hyllyillä esillä, mutta helposti otettavissa leikkeihin mukaan.

Kyllä Oliverilla on paljon värikkäitäkin leluja ja niilläkin leikitään jatkuvasti, mutta ne on piilossa koreissa ja niistä kuitenkin helposti Oliverin otettavissa.

Tällä tavoin huoneen sisustus pysyy yhtenäisenä.

Moni varmasti tietää, että oon todella esteettinen ihminen.

Mä tykkään siitä, kun asiat miellyttää mun silmää.

Se on mulle tärkeetä ja se kyllä näkyy kaikessa, mitä meillä on.

Oliverkin viihtyy omassa huoneessaan niin hyvin, että siellä me pääasiassa päivisin leikitäänkin.

Mitä mieltä sä oot Oliverin nykyisestä huoneesta?
Tän hymyn myötä toivotan kaikille ihanaa viikonloppua! ♥️


-Miia