Tämän päivän en koskaan uskonut koittavan

-

Kun Oliverilla todettiin rakenneultrassa huulihalkio, päätin melko pian, etten aio piilotella sitä. Aion ottaa kuvia ihanasta esikoisestani, niin kuin olin alusta saakka kuvitellutkin. 

En halua ''häpeillä'' omaa lastani.

Pelkkä ajatuskin siitä, että häpeäisin Oliveria tuntuu kamalalta. 

Ja niimpä postasin heti seuraavana päivänä Oliverin syntymästä kuvan omaan mystooriini uutukaisesta, pienestä halkiopojasta, jonka olin edellisenä yönä maailmaan pusertanut.

 

Yritin jo raskausaikana etsiä muita äitejä, joilla on halkiovauva. Olisin halunnut kovasti tietää heidän kokemuksiaan ja saada apua asian käsittelyyn.
En löytänyt ketään.
Myönnän, etten osannut etsiä tarpeeksi aktiivisesti.
Tosin kuinka sitä olisikaan osannut heti mennä oikeisiin kanaviin.
Tälläisenä sosiaalisen median aikakauden nuorena SOME oli ainut paikka mistä etsiä.
Ja tietoa halkiosta on mun mielestä tosi vähän missään.

Aloin saamaan instagram tililleni nopeasti uusia seuraajia.
Niimpä eräänä päivänä kysyin, kuinka montaa kiinnostaisi pieni infohöpöttely -video mystoryssa halkiosta.
99%:sti
Joten niinhän se oli video tehtävä.

Veljeni vaimo kysyi multa ennen niiden videoiden julkaisemista,

että olenko ajatellut perustaa blogia.

Että mun kuulemma kannattais.

Aihe olis sellainen, joka monelle olisi varmasti jopa hyödyllinen.
Sanoin vielä silloin, että en.

Kun videot julkaisin tässä taannoin, räjähti homma käsiin.
Seuraajia alkoi satelemaan niin etten meinannut uskoa silmiäni.
Lisäksi sain niin paljon niin ihania ja kauniita viestejä, joita sitten luin itku silmässä hymy korvissa asti.
Näytin vähintäänkin vähän hölmöltä. 
Olin (ja olen edelleen) niin häkeltynyt niistä niin kauniista sanoista ja siitä vastaannotosta jonka sain, että aloin miettimään, ryhtyisinkö sittenkin moiseen bloggaajan hommaan.

En aloita blogia siksi, että saisin julkisuutta.
En todellakaan!

Vaan siksi, että voin itse olla se tuki jollekin, mitä itse olisin silloin odotusaikana halunnut saada.

Niimpä sitten päätin, että perustan blogin, jotta joku muu joka etsii vertaistukea SOMEn kautta, myös saa sitä.
Tästä alkaa meidän tarina teille jaettavaksi.

-Miia-