Pilalle menneet otokset

Moni teistä seuraajista on kehunut mun kuvia, kuinka ne on kauniita ja ihania.

Kiitos siitä! ❤️

Todellisuudessa olen itseäni kohtaan melko kriittinen ja pieni sisäinen perfektionisti kurkistaakin ottamieni kuvieni kohdalla. Monesta kuvasta ajattelen, että ne voisivat olla vieläkin parempia, sillä instagramissa vastaan tulee toinen toistaan kauniimpia kuvia.

Muistakaa, että monesti kauniiden kuvien takana on järjestelyä, asettelua ja monia kymmeniä epäonnistuneita kuvia sen yhden onnistuneen kuvan takana.
Suurin osa kuvista sitten onkin joko heilahtaneita, epätarkkoja, kuvassa on sormet, varpaat tai jotain muuta epämääräistä ja kuulumatonta tai lapsi lähtee karkuteille kesken kaiken kuvanoton.



Oliver oppi twerkkaamaan kesken kuvauksien.

Ja tässä lopullinen kuva.

''Hei iskä, jos millään viittisit tulla jeesaamaan, äiti kuvaa mua  t a a s !''

Liikaa skumppaa?

Näistä kuvistahan ei meinannu tulla yhtään mitään, joten lopulta päädyin kuvaamaan 7 kk -kuvan Oliverin nukkuessa päikkäreitä.

''Entä jos kotiloituisin vilttiin?''

''Tai olisin syövinään tätä lehteä..?''

''Kyllä näissä kuvissa äiti täytyy olla enemmän liikettä!''

''ÄITI! Mun huoneen seinällä leijuu numero!''
Oliver ei voinut käsittää, miten se kahdeksikko vaan on siellä seinällä.
Ja siks olikin kasvot sinne suuntaan koko ajan.

LIIKAA VIRTAA, PAKKO HEILUA!

Vanilla: Älä koske!
Oliver: Pierettää..

Oliver: Huh, helpotti...
Vanilla: Yökh!

Oliver: Joo, oli kyllä ihan hirvee leija...

Vanilla: Seriously…

''Äiti, mikä toi on? Mä haluun sen!''

''EN MÄ TÄTÄ HALUNNU!''

''Noup! Not gonna happen...''

Tää on tätä abstraktia taidetta ala Oliver.

 

 Jokainen pienen lapsen äiti myös tietää, että halutessaan lapsen kasvot kohti kameraa, parhaimpana houkuttimena lelun sijaan toimii kännykkä, lehti, kaukosäädin, avaimet, roska...
Mitä näitä nyt on..


 

 -Miia