Millon viimeksi sä oot pysähtyny miettimään sitä, mitä sulla jo on sen sijaan, että kiirehdit saavuttamaan uusia unelmia?
Entä kuinka monesti pysähdyt oikeasti nauttimaan, iloitsemaan ja olemaan kiitollinen niistä kaikista asioista?
Me halutaan koko ajan enemmän jotain uutta meidän elämään.
''Sit kun mulla on tää ja tää, niin sit mä oon onnellinen ja tyytyväinen mun elämään.''
Fakta on se, että mikään ei tuu koskaan riittämään.
Mun täytyy sanoo, että mä ainakin pysähdyn iloitsemaan kaikesta aivan liian harvoin.
Mä mietin usein vaan niitä asioita, mitä mulla ei oo ja mitä mä vielä haluisin, vaikka mun pitäis nimenomaan olla kiitollinen niistä asioista, mitä mulla jo on.
Mut tätä kaikkee sai ajattelemaan Mikael Gabrielin "Lennokki" -biisi tässä yks päivä, kun se soi radiosta.
Vaikka olin kuullu sen biisin jo aikasemmin, jäin tällä kertaa kuuntelemaan sen sanoja.
Rikkaat vaan rikastuu, kun köyhät on ruokajonossa
On viiden euron lottovoitto syntyy Suomessa
Yksinhuoltaja metros menos töistä kotiin
Kun lapsi tekee ulosottokirjeestä Lennokin
Ihminen tarvii loppupeleissä todella vähän ollakseen aidosti onnellinen.
Silti musta tuntuu, että materia, seuraajat instagramissa ja kaikki muu vastaava määrittää meidän onnellisuutta, millä ei ees oo mitään merkitystä.
Meidän täytyy koko ajan saada lisää, vaikkei me sitä ees tarvittais.
Mulla on jo kaikki, mitä mä mun elämältä toivoin ja paljon enemmän.
Perhe, ystäviä, oma koti, turvaa..
Kaikki muu, mitä meille on siunattu, on extraa.
Meillä on kaikki todella hyvin.
Silti se ei muka riitä, vaikka sen pitäis riittää hyvinkin!
Täytyy yrittää muistaa, että joillakin ei oo mitään sellasia asioita elämässään, joita me pidetään itsestäänselvyytenä.
Tässä on opettelun hetki meille kaikille:
Nauttia siitä mitä jo on, haluamatta mitään enempää.
-Miia
Ei kommentteja