Silloin Oliver syntyi.
Entä miten kaikki tapahtui?
Tässä on mun synnytystarina.
Tiistai 6. helmikuuta
K L O . 1 2 : 0 0
Ystäväni hakee mut kotoa kahville ennen iltapäivän äitiysneuvolaa.
Ystäväni mainitsee, että nilkkani ovat turvoksissa.
En itse ole edes huomannut sitä.
Ajattelin, että ''no, kyllähän näillä viikoilla (39+6) on ihan normaalia, jos vähän turvottaa'', enkä miettinyt asiaa sen enempää, vaikka neuvolassa mua onkin jo jonkun aikaa tarkkailtu tarkemmin raskausmyrkytys -vaaran takia, sillä verenpaineet ja pissan proteiini ovat olleet muutaman viikon ajan hieman koholla.
K L O . 1 4 : 5 5
Neuvolani laittaa lähetteen Jyväskylään.
Proteiini pissassa on +1, verenpaineet 158/90 usean mittauksen jälkeen ja painoa on tullut 3kg viikossa.
Neuvolani toteaa vatsaa painellessa, että lapsivettä tuntuisi olevan kohdussa liikaa, mikä selittäisi hurjan painonnousun.
Mitään muita oireita mulla ei ollut.
Ei vannemaista kipua ylävatsassa tai päänsärkyä.
Ei auttanut kuin hakea kotoa sairaalakassi, viedä Vanilla hoitoon ja lähteä kohti sairaalaa.
K L O . 1 8 : 0 0
Meidät otetaan Jyväskylän synnytysosastolla vastaan.
Ensin meidät otti vastaan kätilö, joka kirjasi tietoja ylös, mittasi verenpaineita ja otti pissanäytteen.
Jouduimme odottamaan lääkäriä jonkun aikaa käytävällä ja odotellessa minusta otettiin verikokeita.
Lääkärin ottaessa meidät vihdoin vastaan, hän ultrasi minut ja teki sisätutkimuksen.
En ollut vielä auki ja kohdunkaulaakin oli jäljellä vielä 2cm, enkä siksi ollut vielä ''kypsä'' synnyttämään.
Lääkäri totesi, että arvot ovat sen verran koholla ja siksi on parempi, että jään sairaalaan tarkkailuun.
Keskiviikko 7. helmikuuta
K L O . 9 : 0 0
Päätös synnytyksen käynnistämisestä.
Lääkäri on sitä mieltä, että on järkevämpää käynnistää synnytys, kuin jäädä ihmettelemään, että mihin suuntaan raskausmyrkytys etenee.
Onhan tänään vauvan laskettu aikakin.
Mun vatsassa pyörähtää samalla sekunnilla.
Nytkö on SEN aika ja olenko todella valmis kaikkeen tulevaan?
K L O . 9 . 4 5
Saan ensimmäisen lääkkeen.
Jännitin, alkavatko supistukset heti vai ei, sillä pelkästään käynnistelyssä saattaa kestää useita päiviä.
Tiheät ja tasaiset supistukset alkoivat onneksi nopeasti lääkkeiden oton jälkeen, mutta ne eivät olleet vielä kipeitä.
Jonkun ajan kuluttua supistusten alusta mulle tehtiin sisätutkimus tarkistukseksi, että onhan synnytys lähtenyt etenemään.
Olin 2cm auki, mutta kohdunkaulaa oli vielä jonkun verran jäljellä.
K L O . 1 6 : 0 0
Sain toisen lääkkeen.
Iltapäivällä supistukset alkoivat kuitenkin harvenemaan ja siksi mulle annettiin lisää lääkettä.
Supistukset onneksi alkoivat uudestaan hyvin pian lääkkeen ottamisesta.
Jo joskus viiden aikoihin Jyken ja mun kävellessä sairaalan käytävillä, jouduin pysähtymään aina supistusten ajaksi hengittelemään, sillä ne alkoivat olla kipeitä.
K L O . 2 0 : 0 0
Olin jo todella kipeä!
Mulla supistukset tuntui ainoastaan alaselässä.
Se sattui aivan tajuttomasti!
Hoitaja ehdotti, että voisin koittaa kivun lievitykseen kuumaa suihkua.
Kirosin Jykelle ja meinasin heittää suihkukapulankin seinään, sillä siitä ei ollut minulle mitään apua.
Kovista kivuista huolimatta sisätutkimuksen mukaan olin edelleenkin vain 2cm auki.
Limatulppa kuitenkin irtosi illan mittaan ja elättelin toiveita, että jospa nyt hommat alkaisi etenemään nopeampaan tahtiin.
Tosin turhaan...
Torstai 8. helmikuuta
K L O . 0 0 : 0 0
Pyysin ensimmäisen kipulääkkeen.
Keskityin hengittämiseen jokaisella supistuksella, mutta oikeasti mun teki mieli vain itkeä.
Mut oltaisiin viety heti synnytyssaliin epiduraalia varten, mutta kaikki salit olivat täynnä.
Viimein sain huumepohjaisen kivunlievitys -piikin kankkuun, joka vei kivun ''huipun'' pois.
Piikistä tuli humaltunut ja todella rento olo.
En pystynyt siltikään nukkumaan kunnolla, sillä heräsin jokaiseen supistukseen, joita tuli muutaman minuutin välein.
Piikin vuoksi pystyin onneksi rentoutumaan edes hieman.
Neljältä aamuyöllä vaikutus alkoi loppua ja sain uudelleen samanlaisen piikin.
K L O . 0 6 : 0 0
Heräsin sietämättömiin supistuksiin.
En pystynyt enää olemaan.
Vaikersin jokaisella supistuksella ja niitä tuli jatkuvasti.
Olin edelleenkin vain 2cm auki.
Nyt vihdoin synnytyssaliin oli vapautunut tilaa ja lähdimme puoli 7 aikoihin kävelemään synnytyssalia kohti.
Tuntui, että lyhyt matka kesti ikuisuuden, sillä supistuksia tuli todella tiuhaan ja minun oli pakko jäädä puhaltelemaan jokaisella kerralla.
Salissa minulle laitettiin ensimmäiseksi kanyylin kautta oksitosiinia tippumaan suoneen ja kiinni koneeseen, mikä mittasi vauvan sydän-, ja mun supistuskäyrää.
K L O . 0 7 : 5 5
Anestesialääkäri tuli antamaan epiduraalin.
Pelkäsin synnyttämisessä tätä vaihetta kaikista eniten.
Mulla tuli supistus juuri epiduraalin laiton aikana, mutta Jyke ja ihana kätilö tsemppasivat minua, jotta pysyisin oikeassa asennossa epiduraalin laiton ajan supistus kivuista huolimatta.
Lopulta naurahdin kätilölle, että tätäkö pelkäsin eniten, sillä se ei edes tuntunut missään!
Oliko se supistuksen tuoman kivun vertailukohdan ansioita vai lääkärin ammattitaitoa, sitä en osaa sanoa.
Mutta vihdoin se kammottava kipu oli poissa!
Tunsin ainoastaan paineen supistuksen tullessa.
Pystyin viimein nukkumaan!
En ollut pystynyt nukkumaan kunnolla viimeiseen 12 tuntiin.
Epiduraali kesti aina muutaman tunnin kerrallaan ja sain lääkettä aina lisää, kun olo alkoi tuntumaan liian tukalalta.
En halunnut kärvistellä kipujen kanssa enää hetkeäkään!
K L O . 1 7 : 0 0
Heräsin lapsivesien menoon.
Soitin kätilön paikalle.
Kätilö paineli vatsaa ja kokeili kalvoja, jotta kaikki vesi saataisiin pois.
Hän naurahti, että koko sali tulvii lapsivedestä.
Olin samantien 5cm auki vesien mentyä!
Innostuimme Jyken kanssa, että poika syntyisi vielä tämän päivän aikana!
Vauvan sykkeet laskivat aina jokaisen supistuksen aikana vesien menon jälkeen, mutta kätilön mukaan se ei ollut vakavaa, eikä siitä tarvinnut huolestua.
K L O . 2 2 : 0 0
Yökätilö vaihtui.
Olin jo aivan tympääntynyt koko hommaan, kun mitään ei tapahdu, eikä hommat etene.
Olimme tällä kertaa jumittuneet viiteen senttimetriin.
Haluan jo nähdä meidän pienen pojan!
Kätilö ihmetteli, että miksi oksitosiini -tippani oli niin pienellä ja laittoi sitä kovemmalle.
K L O . 2 3 : 5 5
Minulla oli ensimmäisen kerran ponnistamisen tarve.
Kätilö teki sisätutkimuksen ja totesi, että olin 8cm auki.
Pian päästäisiin tositoimiin ja minun piti kerätä voimia sitä varten, mutta sain vielä yhden epiduraali -liuoksen supistuskipuihin.
Jos oksitosiini -tippa olisi ollut kovemmalla aamusta saakka, Oliver olisi todennäköisesti syntynyt tämän päivän aikana.
Perjantai 9. helmikuuta
K L O . 0 1 : 3 0
Heräsin siihen, että minulla oli valtava ponnistamisen tarve.
Soitin kätilön paikalle ja sain heti luvan alkaa ponnistamaan.
Kätilö sanoi ''hieman'' unen pöpperössä olevalle miehelleni, että: ''puolisokin saa tulla tänne kannustamaan ja tsemppaamaan''.
Vauvalla olisi kätilön mukaan ollut hyvin tilaa tulla ulos, mutta heikkenevien supistusten ja siksi lyhyiden ponnistusten takia vauva teki edestakais-liikettä.
Sen vuoksi minulle jouduttiin tekemään melko iso episiotomia -leikkaus.
Jonkun ajan kuluttua multa kysyttiin, että jaksanko vielä.
Vastasin, että: ''jaksan''.
Tosin heti sen ponnistuksen jälkeen, totesin etten jaksakaan.
Voimat oli ihan loppu!
Paikalle pyydettiin lääkäri auttamaan vauva ulos imukupin avulla, mutta lääkärin kävellessä ovista sisään, sain puserrettua pään viimein ulos!
Lääkäri naurahti, että eihän häntä täällä tarvita, kääntyi kannoillaan ja poistui huoneesta.
Nyt kun pää oli viimein ulkona, sain aivan uudenlaista puhtia ponnistamiseen, sillä tiesin, että vaikein osio on nyt takana.
Kätilö sanoi, että en enää saa ponnistaa täysillä, sillä vauvalla napanuora on todennäköisesti kietoutunut kropan ympäri, mikä on aiheuttanut sykkeiden laskemisen supistusten tullessa.
K L O . 0 3 : 0 1
Oliver näki maailman ensimmäisen kerran ja me olimme viimein onnelliset vanhemmat!
Oliverilla napanuora oli kuin olikin henkseleiden tavoin kropan ympäri, mutta Jyken mukaan kätilöt avasivat ''solmun'' niin nopeasti, ettei silmät meinanneet pysyä mukana.
Jyrki leikkasi napanuoran ja sain Oliverin viimein syliin pienen putsauksen jälkeen!
Heti kun sain pojan syliin, unohdin samalla sekunnilla kaikki kivut, mitä olin hetki sitten kokenut.
Ne tuntuivat asioilta, jotka olin kokenut jossain kaukaisuudessa.
Se tunne saada oma lapsi syliin 9 kuukauden jälkeen, on sanoinkuvaamatonta!
Kaikki se todellakin oli tämän arvoista!
Synnytyksen kokonaiskestoksi on kirjattu
31h. 45min.
Olin synnytyksen jälkeen todella väsynyt, enkä aluksi jaksanut iloita pikkuisesta.
Halusin vain nukkua, eikä sairaalan tarjoamat onnittelu -kahvitkaan maistuneet.
Saimme olla salissa aamuun asti ja puoli seitsemältä kätilö tuli herättämään minua suihkuun.
Pyörryin suihkun lattialle ja seuraava päivä menikin sänkypotilaana ja kuljin pyörätuolin avulla.
En kätilön mukaan menettänyt verta mitenkään erityisen paljon, joten pyörtyminen luultavasti johtui väsymyksestä ja siitä, etten vuorokauteen ollut pystynyt syömään kunnolla, sillä ruoka ei vain maistunut.
Tikkien takia olin todella kipeä muutaman päivän; kävelin kuin ankka ja istuin renkaan päällä.
Vasta viikon kuluttua pystyin istumaan alas miettimättä, että miten ja missä kulmassa sen teen.
Kaikki kätilöt, joita meillä näiden päivien aikana oli, olivat aivan mahtavia!
He todella osaavat hommansa ja ottivat minut tosissaan, enkä varmasti olisi selvinnyt ilman heidän kannustuksia.
Synnytyksestä mulle jäi kaikin puolin hyvä ja positiivinen fiilis!
-Miia
