Käykö teillekin joskus niin, että joku kuukausi tulee tehtyä vähän turhankin paljon heräteostoksia?
Tai oltua muuten vaan höveleitä rahankäytön suhteen?
Mulle kävi viime kuussa niin.
Mulla on välillä hetkiä, kun ''haluan kaiken heti nyt''.
Ostelen asioita miettimättä, tarvitsenko sitä todella vai en.
Kannan kaupasta herkkuja yhtenään ajattelematta, että missä kohtaa kuukauden ruokabudjetti paukkuu rikki.
Tai ostelen niitä tarvittavia ja ostoslistalla olevia hankintoja sen enempää pohtimatta, riittävätkö rahani tässä kuussa tosiaan niihin kaikkiin.
Toisinaan taas mietin tarkkaan jokaisen ostoksen ja maltan odottaa jonkun tarpeellisen tavaran hankintaa pitkäänkin.
Satunnaisissa heräteostoksissa tai höveliäisyydessä ei ole mitään pahaa.
Itseään saa ja pitääkin hemmotella.
Mutta kai se raja täytyy johonkin vetää?
Mutta kai se raja täytyy johonkin vetää?
että mikä elämässä on oikeasti tärkeää ja mikä oikeasti tekee meidät onnelliseksi.
Kun ostan jotain itselleni, tulen siitä vain hetkellisesti onnelliseksi.
Jonkun ajan kuluttua ''huuma'' laskeutuu ja tavara alkaa tuntumaan tavalliselta.
Arkipäiväiseltä.
Otetaan esimerkiksi vaikka uuden kännykän hankinta.
Aluksi käytät ja kohtelet sitä silkkihansikkain ja luulet sydämesi halvaantuvan, kun se tippuu ensimmäisiä kertoja lattialle.
Jonkun ajan kuluttua et välttämättä edes hätkähdä, vaikka se pöydän kulmaan kolahtaisikin.
Onnellisuus, joka kumpuaa uudesta kännykästä, ei kestä lopullisesti.
Mut onnelliseksi materian sijaan tekee ympärillä olevat rakkaat;
perhe, ystävät.
Asiat, joita ei voi rahalla ostaa.
Toisaalta, Vanilla on ostettu rahalla ja se on tehnyt meidät todella onnellisiksi.
Mutta ymmärsitte varmasti mitä tarkoitan.
Totta kai hienosta kodista, autosta ja muista mukavuuksista on onnellinen ja kiitollinen, että niihin ylipäätään on mahdollisuus.
Mutta olisin onnellinen vaatimattomimmissakin oloissa, kunhan läheiset on ympärilläni.
Aluksi varmasti valittaisin, kun joku seinä ei olisi oikean värinen tai kaapin ovet designia vuodelta 1970, mutta valitsisin perheen ja ystävät sata kertaa mieluummin, kuin kuuminta huutoa olevan keittiön.
Toisaalta, Vanilla on ostettu rahalla ja se on tehnyt meidät todella onnellisiksi.
Mutta ymmärsitte varmasti mitä tarkoitan.
Totta kai hienosta kodista, autosta ja muista mukavuuksista on onnellinen ja kiitollinen, että niihin ylipäätään on mahdollisuus.
Mutta olisin onnellinen vaatimattomimmissakin oloissa, kunhan läheiset on ympärilläni.
Aluksi varmasti valittaisin, kun joku seinä ei olisi oikean värinen tai kaapin ovet designia vuodelta 1970, mutta valitsisin perheen ja ystävät sata kertaa mieluummin, kuin kuuminta huutoa olevan keittiön.
Ja vaikka nyt puhunkin itsestäänselvyyksistä,
on silti hyvä aika ajoin muistuttaa itseään kyseisestä asiasta, koska ↴
on silti hyvä aika ajoin muistuttaa itseään kyseisestä asiasta, koska ↴
- Miia
Ei kommentteja