''Ompa huono äiti, kun kaupan sosetta syöttää.''


 
Meillä kaikilla on jonkinlainen käsitys siitä, millaista ruokaa haluaa lapselleen syöttää.
Mistä se tulee, mitä se on ja mitä arvoja lapselle ruuasta halutaan opettaa.
Ja että aikooko/haluaako syöttää vauvalleen kaupan valmissosetta, tekeekö kaikki ruuat itse, vai syöttääkö molempia.

Joillekin kyseinen aihe on hyvin neutraali, kuten itelleni, mutta taas joidenkin äitien joukossa valmisruuan syöttäminen aiheuttaa paheksuntaa ja halveksuntaa.





Mä ite syötän Oliverille sekä että.
Mulle on aivan sama, syöttääkö lapselleen kaupan valmissoseita, vai ite tehtyjä soseita, sillä teki niin tai näin, on mun mielestä ihan yhtä hyvä äiti lapselleen.
Jokainen kyllä tietää, että vauvan ruoka itse tehtynä tulee paljon halvemmaksi, kuin valmiiksi ostettuna, mutta syistä, miksi mitäkin syöttää, ei ole nyt kyse.
Se mikä mua tässä aiheessa häiritsee, on kaikki se ilkeä kommentointi, mitä joiltakin kuulee pelkästään periaatteen tai oman mielipiteen vuoksi.
Ja sen vuoksi kirjotan tästä aiheesta.






Mulle on sanottu mm. tällaisia kommentteja:


''kai sä teet soseet ite, etkä syötä mitään valmispaskaa?''

''mä ainakin syötän aitoo porkkanaa, enkä mitään purkkiporkkanaa''

''mitäs Oliver tänään joutuu syömään?'' 

''kyllä kunnon äiti tekee ruuat itse'' 




Näiden kommenttien myötä tulee olo, että aivan kun mut arvioitaisiin äitinä pelkästään sen perusteella, mitä ruokaa Oliverille syötän.
Aivan kun se kertoisi kaiken, miten toimin äitinä.
Nuo kommentit ei pelkästään satuta, vaan myös loukkaa.




Mielipiteitä saa ja pitääkin olla kaikilla erilaisia, mutta tarviiko niiden pohjalta kuitenkaan satuttaa toisia?
Oman mielipiteensä voi jakaa kauniillakin tavalla, kuin että suoraan haukkuu ja tuomitsee toisen äidin.
Ja miksi meistä kenenkään edes pitäisi arvostella toisen äidin tapoja toimia, jos niissä ei selkeästikään satuteta lasta.
Sitä paitsi, meidän äitien pitäisi muutenkin olla..

...toinen toistemme tukena, ei tallaajina ja arvostelijoina ❤️




-Miia

Freesi sitruunainen avokadopasta



Blogi on viettänyt hiljaiseloa mun pitkään jatkuneen sairastelun takia, 
mutta NYT, 
vihdoin ja viimein kun alan itsekin olemaan jälleen elävien kirjoissa, on myös blogin aika herätä jälleen henkiin.

-

Halusin jakaa teille yhden ihanan ruokaohjeen, jota tuli syötyä useampaan otteeseen sairastaessa.
Ruoka maistuu kipeänä todella huonosti, eikä silloin ole voimavaroja tai edes kiinnostusta koko ruuanlaittoon.
Silloin kaivataan ruuaksi jotain nopeaa ja helppoa.
Tää kyseinen avokadopasta on ollut jo pitkään mun yks suosikkiruoka, enkä vieläkään ole kyllästynyt tän makuun.
Tää on todella helppo ja nopea valmistaa, mikä tekeekin tästä ihan parhaan aterian ''nyt äkkiä vaan jotain'' -kategoriassa.
Ja kaikenlisäks tää maistuu ihan uskomattoman hyvälle!



Tähän sä tarviit (1henk.):

n. 2dl pastaa
1 avokadon
1/2 tai 1 pienen valkosipulin kynnen
2-3rkl pinjansiemeniä (ne tosin unohtui kuvasta)
vajaa 1/2prk sitruuna-pippuri kermaa
 sitruunan tai limen mehua 
 pippuria (ei oo muuten kuvassa sitäkään)
tuoretta basilikaa (ja sekin on näivettynyt)

-

Laita pastat kiehumaan suolaveteen ja paahda pinjansiemenet pannulla.
(siemenet muuten palaa sitten todella nopeasti...)

Silppua sillä välin valkosipuli ja basilika ja palastele avokado.
Pirskota avokadojen päälle hieman sitruunan tai limen mehua.

Valuta keitetty pasta ja laita takaisin kattilaan.
Lisää pastan joukkoon valkosipuli, kerma ja paahdetut pinjansiemenet ja kuumenna.

Sekoita joukkoon lopuksi vielä pippuri, avokadot ja basilika.
Sitten ei muuta kuin nauttimaan!





Ainut huono puoli tässä ohjeessa on se, ettei tätä voi tehdä valmiiksi vaikka seuraavalle päivälle.
Avokadojen maku kitkeröityy säilytyksen myötä ja siksi tää kannattaa nauttia heti.
Sen takia mä teen tätä aina vaan sen verran, kun sitä tulee syötyä.




- Miia

Meidän vuosi 2018




Vuodesta 2018 ei musta oo mitään muuta mainittavaa, kuin ''Oliver''.
Lapsen syntymä, varsinkin esikoisen syntymä mullistaa elämän kokonaisvaltaisesti.
Kaikki muuttuu.
Arvot, asioiden tärkeysjärjestykset, mieli...
ihan kaikki.








Tää vuosi on ehdottomasti ollut mun elämän parasta aikaa, mutta samalla myös raskainta.
Kun joku on niin rakas, ettei edes mitkään sanat riitä sitä rakkautta kuvaamaan, tuo se mukanaan myös huolen.







Yksi vaikeimmista asioista, joita tänä vuonna jouduimme tekemään, oli Oliverin vienti huulen korjausleikkaukseen.
Oliver oli silloin vasta vajaa neljä kuukautta.
Vaikka siitä selvittiinkin todella hienosti, on päällimmäisenä siitä jäänyt mieleen sen asian raskaus.
Oli ihan hirveää jättää niin pieni, kuin Oliver oli, yksin leikkauspöydälle nukutettuna.
Leikkauksen jälkeen taas oli kamalaa nähdä oma lapsi, niin avuttomana, kipeänä ja turvonneena.
Samaan aikaan oli kuitenkin hienoa huomata, kuinka niin pieni on niin urhea ja kykeneväinen sopeutumaan tilanteeseen ja olemaan iloinen ja nauravainen käsien sitomisesta ja käsilastoista huolimatta.
Siitä jokainen aikuinen saisi ottaa mallia.







Tänä vuonna sain myös olla osana jotain suurempaa ja levittämässä tietoutta huulihalkiosta
Ylen tekemän netti-, radio- ja kansallisen uutislähetyksen voimin.
Myös meidän kotikunnan paikallislehti teki meistä jutun lehteen.
On ollut todella mieletöntä päästä jakamaan tärkeää asiaa eteenpäin ja kokemuksena nämä tietysti oli myös upeita, jotka muistaa vielä pitkään.


Tästä vuodesta mieleen nousee myös kiitollisuus.
Oon äärimmäisen kiitollinen Oliverista, mun perheestä, ystävistä, Jykestä.
Oon kiitollinen kaikille lääkäreille ja kirurgeille, jotka Oliveria silloin sairaalassa hoiti.
Oon kiitollinen myös jokaisesta yhteistyö -kumppanista, joiden kanssa olen saanut mahdollisuuden järjestää arvontoja teitä varten.
Oon kiitollinen myös teistä jokaisesta.
On ollut ihanaa jakaa meidän ilot ja surut teidän kanssa.
Ja tietysti oon kiitollinen kaikesta siitä tuesta, mitä te meille ootte antaneet.





Tää vuosi on ollut täynnä rakkautta, epäonnistumisia, onnistumisia, ihania muistoja, iloa, naurua, surua, huolta, uuden oppimista, sekä kasvamista vanhemmuuteen ja aikuisuuteen.
Kaiken kaikkiaan tää vuosi oli paljon enemmän kuin vain hyvä.
Vuosi 2019, edeltäjäsi on todella kova vastus!












Aivan mahtavaa tulevaa uutta vuotta 2019!


-Miia