Leikkauspäivä lähenee!

Viimein se tuli!

Nimittäin kirje Husukesta, milloin Oliver leikataan.

Heti, kun huomasin sen kauan odotetun kirjeen postilaatikossa, mun sisuskalut pyörähti ympäri.

Syke kohosi ja kylmähiki nousi otsalle!

Mua alko ahdistamaan entistä enemmän.

Kun avasin kirjettä, mun kädet tärisi.

Kun näin päivämäärän, aloin itkemään.

Jo kahden viikon päästä!

28.5.!

Kyllähän mä tiesin, että tää päivä koittaa, mutta nyt se vasta realisoitui.
Päivä, jota oon pelännyt eniten, on oikeasti pian täällä.
Tästä on muutenkin kauhean ristiriitaset tuntemukset.
Toisaalta sitä päivää odottaa ja toisaalta taas ei.

c: Reetta Lappalainen

Mun fiiliksiä kuvastaa sana ahdistus. 

Tuntuu, etten halua tehdä tätä.

En halua viedä noin pientä leikkaukseen.

Oliver on vasta 3 kuukautinen!

c: Reetta Lappalainen

Tiiän, että tää on Oliverille ainoastaan hyväksi.

Se ei tuu edes muistamaan mitään ja lääkärit osaa todella hyvin hommansa!
Ne samat lääkärit tekee kallon -leikkauksia! 

Oliverilla ei oo mitään hätää.

Mielikuva Oliverista leikkauspöydällä ahdistaa.

Se ahdistaa mua ihan suunnattomasti.

Se mielikuva saa mut itkemään joka kerta. 

Niin pieni.

Niin avuton.
Jos voisin, menisin leikkaukseen Oliverin puolesta. 

c: Reetta Lappalainen

Toisaalta on tosi hyvä, että varotusaika leikkaukselle oli vaan vajaat 2 viikkoa, koska nyt en kerkeä liikaa ajattelemaan asiaa.

Hyvä, että tää on kohta ohi.

-Miia-