Sinä olet ihana, arvokas Äiti

Äiti;
niin lyhyeen sanaan mahtuu äärettömän paljon.

Me huolehdimme, hoivaamme ja kannamme vastuuta.
Tunnemme iloa, surua, suunnatonta ylpeyttä.
Pelkäämme pahinta, toivomme parasta.
Olemme toisinaan kuoleman väsyneitä ja saamme harmaita hiuksia millon mistäkin.
Olemme asettaneet omat tarpeemme toiselle sijalle, sillä lapsi ja lapsen tarpeet on kaikista tärkeintä.
Me rakastamme lapsiamme ehdoitta niin paljon, ettei sanat riitä sitä kuvaamaan.
Ja vaikka äitiys vaatii meiltä paljon, antaa se silti vielä enemmän.
Kiukuttelun jälkeen pelkkä hymy tai halaus saa unohtamaan ne vaikeat hetket.
Se antaa monin kerroin takaisin ja se auttaa meitä jaksamaan taas pitkään eteenpäin.

-

Sillä hetkellä, kun teemme raskaustestiin plussan, tulee meistä äitejä.
(Tai oikeastaan siinä vaiheessa, kun munasolumme hedelmöittyy, but you got the point..)

Ajatuksemme ja mielemme asennoituu heti tulevaan, elämän mittaiseen tehtävään.

Asiat, jotka ovat ennen olleet tärkeitä, muuttuu toissijaisiksi.

Luomme mielikuvia ja unelmia siitä, millaisia äitejä haluamme lapsillemme olla ja millaisen suhteen lapsiimme luoda.

Kuinka ohjata elämässä eteenpäin, lohduttaa, kannustaa ja mitä asioita haluamme opettaa tärkeinä.

Äitiyden ja kasvattamisen eri tavoista voidaan kiistellä ja väitellä, mutta muistakaa, että ne ovat jokaisen oma asia.

Toiset arvostaa kasvatuksessa liikunnallisia, toiset taiteellisia piirteitä.
Toiset imettää lastaan pidempään kuin toiset ja jotkut nukkuu lapsen kanssa samassa sängyssä ja joku nukuttaa omaan sänkyyn heti laitokselta lähtien.
Silti jokainen näistä on ihan yhtä oikea tapa kasvattaa lapsia. 

Me stressaamme, toimimmeko äitinä oikein.

Minä ainakin stressaan.

Stressaan siitä, rytmitänkö Oliverin päivät oikein. Olenko tarpeeksi vuorovaikutuksessa Oliverin kanssa, osaanko laulaa lauluja tai loruja, tai jutella Oliverin kanssa oikein (jep.. äitiys tekee välillä hulluksi)!

Meillähän ei vielä ole selkeää päivärytmiä, enkä muista lasten loruja ulkoa.

Tästä huolimatta olen hyvä äiti Oliverille.

Olen välillä miettinyt pitkän itkuserenadin jälkeen, että voisiko tämän lapsen palauttaa jonnekin.

Olen joutunut menemään vetämään happea toiseen huoneeseen, laskenut kymmeneen (tai kuuteenkymmeneen) tai kiljunut tyynyyn, kun itku ei vaan lopu, eikä mikään auta.

Mutta se ei muuta mitenkään sitä faktaa, kuinka rakas Oliver minulle on ja kuinka haluan hänelle vaan parasta.

Vaikka lapsi olisi kuinka toivottu, ei kukaan pysty olemaan aina kiukuttelu -tilanteissa viilipytty.

Pohja se on kaivollakin.

Äitiydessä on kaikki tunteet sallittuja ja äiditkin ovat vain ihmisiä.

Itse olin pitkään liian armoton itselleni.

En sallinut itselleni sitä, että menetin hermoni, kun Oliver huusi toista tuntia putkeen. 

Ajattelin, että minulle pitää antaa "maailman paskin äiti" -palkinto ja etten ansaitsisi olla äiti tuntemieni tunteiden takia.
Minun pitäisi tuntea ainoastaan ylenpalttisia rakkauden -tunteita myös kiukuttelun hetkillä sen sijaan, että teki mieli heittää lapsi seinään.
Vaikken tietenkään IKIMAAILMASSA pystyisi tai edes millään asteikolla haluaisi niin oikeasti tehdä!
Ei kukaan halua lastaan satuttaa.
Oliver on minulle rakkainta maailmassa ja kaikki kaikessa!
Kuinka monesti olet ajatellut vieväsi lemmikkisi makkaratehtaalle, kun se on tehnyt jotain pahaa juuri silloin, kun sitä vähiten kaipaat?
Ja kuinka monesti olet oikeasti sen toteuttanut?
Sama pätee lasten kanssa. Ajattelet, muttet kuitenkaan koskaan sitä tekisi.

Neuvola "tätini" sai minut ymmärtämään, että minun ei tarvitse olla itselle liian ankara.

Jokainen äiti suuttuu lapselleen joskus ja se on fine.

Opettelen vasta äitinä olemista ja opin koko ajan uutta.

Mutta eikö jokainen meistä opi äitiydestä jotain uutta silloin tällöin, vaikka olisit äiti jo kuinka monelle ja vanhalle lapselle tahansa?

Ei ole yhtä ainoaa oikeaa tapaa olla äiti

Äitiys myös kantaa läpi elämän.

Vaikka lapsesi ovat jo aikuisia, ohjaat ja neuvot heitä edelleen.
Tuet silloin kun lapsesi sitä tarvitsevat.

Jos lapsillasi on jo lapsia, neuvot heitä olemaan vanhempia. 

Olet isoäiti lapsenlapsillesi ja kannustat heitä elämässä eteenpäin.

Äidin rakkaus ja neuvot pysyvät sydämessä, vaikka yksi elämäsi tärkeimmistä henkilöistä katselisi sinua jo pilvenreunalta.

Hänen rakkautensa sinua kohtaan kantaa läpi elämän.

Äitiys ei kuole koskaan.

-

Varsinkin tänään me voimme taputtaa itseämme olalle ja todeta, että ihan hyvinhän me ollaan selvitty kaikesta huolimatta.

Tänään ansaitsemme olla etusijalla, koska se me ollaan ansaittu!
Äidit tekevät niin arvokasta työtä ja siksi ansaitsemme siitä kiitoksen ja hemmottelua. 

Olet täydellinen äiti juuri sellaisena kuin olet!

Hyvää äitienpäivää kaikenlaisille upeille äideille! ❣

Erityisesti omalle äidilleni 💗

-Miia-