Mulle lähipiiriin syntyy / on syntynyt paljon vauvoja.
Tämän vuoksi olen huomannut kattovani kaihoisasti muiden ihania vauva -vatsoja ja / tai heidän vastasyntyneitä kullannuppuja.
Ihan alkaa itkettämään, kun katsoo kuvia Oliverista, kun se oli vasta muutaman päivän ikäinen.
Missä on mun vastasyntynyt pieni halkiopoika.
Nyt se on jo tuollainen suloinen pötkylä.
Oikea chubby kid.
Ja täytyy myöntää, että mulla on vauvakuume.
Luulin, että Oliveria yrittäessä mulla oli kova vauvakuume,
mutta nyt vasta tiedän, mitä vauvakuume isolla V:llä on.
Mutta ehkä siksi nyt onkin hyvä hetki muistella omaa raskausaikaa ja katsella kuvia tuosta pallomahasta, mitä mulla toisinaan on kovakin ikävä.
 |
| Ensimmäinen ultra 28.7.2017 LA 7.2.2018 |
Mulla oli ollut pari päivää putkeen paha olo.
Ihan kuin olisi ollut krapula.
Ihmettelin tätä ja mielessä kävi, että voisiko olla, että olisin viimeinkin raskaana.
En kuitenkaan uskaltanut innostua, sillä edellisen puolen vuoden aikana olin tehnyt lukuisia negatiivisia testejä.
Meidän enkeliä odottaessa kananmunan haju oksetti mua, enkä sietänyt sitä missään muodossa.
Meillä oli silloin kananmunan kokkaus -kielto.
Yhtenä aamuna Jyke teki itselleen aamupalaksi munakasta ja aloin yökkimään sen hajun takia.
Aavistukseni siis osui oikeaan ja positiivinen testikin sen vahvisti.
Kananmunan kokkaus -kielto otettiin uudestaan käytäntöön.
Alku oli mulle hankala pahoinvoinnin takia.
Tiedän, että se olisi voinut olla pahempikin, mutta oksennuskammoiselle se oli ihan tarpeeksi hirveää.
Aluksi pahoinvointi oli hallittavissa säännöllisellä syömisellä, mutta vain reilu viikon ajan.
Viikolla 8 se yltyi niin, että oksensin melkein joka aamu vähintään kerran ja jatkuva oksettava olo kesti vuorokauden ympäri.
Ja tätä kesti 17. viikon loppuun.
Onneksi mulla oli tuolloin työ, jota pystyin tekemään kotoa käsin, sillä suurin osa ajasta meni sohvalla maaten.
Kaikki muu oli liikaa vaadittu ja vain harva ruokakin meni alas.
Annan syvimmät myötätuntoni niille, jotka kärsivät kammottavista raskauspahoinvoinneista läpi raskauden tai mitkä vievät tiputukseen asti.
 |
Kun vauvamaha viimein tuli edes hieman esille!
RV 16+3 |
Niin kuin ensimmäisessä, myös tässä raskaudessa jouduin heti alussa ottamaan antibiootti kuurin pissatulehduksen takia.
Ainut mulle sopiva antibiootti piti käydä ottamassa tipan kautta kolmena päivänä Keuruun terveyskeskuksessa.
Jouduin myös menemään sokerirasitustestiin, koska omalla isälläni on sokeritauti.
Se ei ollut järin miellyttävä kokemus niiden pahoinvointien aikaan ja ne juotavat sokerilitkut meinasikin tulla samantien ulos.
Osa syy siihen ehkä oli se, että se hoitaja piti suurin piirtein pullon pohjasta kiinni ja kannusti vieressä, että:
''JUO, JUO, JUO!''
Mun piti käydä siinä uudelleen viikkojen 24 paikkeilla, mutta se unohtui multa ja mun omalta neuvolalta.
Kyllä.
Unohtui.
Mutta koska arvot oli niin hyvät ensimmäisellä kerralla ja kaikki oli muutenkin niin hyvin, niin se ei haitannut.
Eipähän tarvinnut enää juoda sitä kamalaa sokerilientä.
 | ||
Rakenneultra 25.9.2017
|
Ensimmäiset liikkeet tunsin viikolla 18.
Oliver olikin todella kova liikkumaan.
Varsinkin suihkun ääni sai Oliverin innostumaan ja pyörimään vatsassa rallia.
Rakenneultrassa Oliver heilui niin pinnassa, että potkut näkyivät ensimmäistä kertaa myös ulospäin!
Musta oli ihanaa tunnustella sen liikkeitä, vaikka välillä potkut sattuikin ja kyljet olivat kovilla,
varsinkin loppuvaiheessa.
Yhtenä aamuna heräsin siihen, kun Oliver heilui ja säpsyi vatsassa kuin jonkun kohtauksen saaneena.
Säikähdin ja olin varma, että jokin on nyt pielessä.
Soitin naistenklinikalle ja sieltä rauhoiteltiin, että kaikki on kunnossa.
Sellainen säpsyminen oli kuulemma ihan normaalia.
 |
| RV 27+2 |
 |
| RV 29+0 |
Olin raskausviikolla 36, kun neuvolassa todettiin, että Oliver on kääntynyt perätilaan.
Meille laitettiin lähete Jyväskylään ja saimme vauvan kääntämis -ajan seuraavalle viikolle.
Paikan päällä menimme ensin ultraan, jotta lääkäri näkisi, missä asennossa vauva tarkalleen ottaen on.
Meidän onneksi Oliver olikin kääntynyt itsestään takaisin oikeaan asentoon, pää alaspäin.
 |
| RV 31+1 |
 |
Äitiysloman eka aamu
RV 34+6
|
Ihan viimeisillä viikoilla mulla oli parin viikon ajan proteiinit pissassa +1 ja verenpaineet lievästi koholla.
Tarkkailin näitä myös kotona, mutta loppujen lopuksi arvot nousivat niin paljon, että jouduin lähtemään sairaalaan tarkkailuun, missä sitten synnytys päätettiin käynnistää.
 |
| RV 36+1 |
Monet kehuivat, kuinka kaunis mun vatsa oli ja kyllä mä siitä itsekin pidin todella paljon.
Se oli suoraan eteenpäin, siro ja lopussa kauniin pyöreä.
Ei musta takaapäin katsottuna juuri huomannut, että olisin ollut raskaana.
Mun vatsa oli todella pieni pitkään ja niin terävä!
Se alkoi pyöristymään vasta viimeisellä kolmanneksella.
Tunsin oloni koko raskauden ajan kauniiksi, eikä mua ahdistanut painon nousu tai vatsan kasvaminen millään tavalla.
Totta kai välillä mulla oli sotanorsu olo ja hain siihen lohtua Jyrkiltä.
 |
| RV 38+4 |
Mä kyllä nautin mun raskausajasta.
Se oli niin vaivaton ja ihana.
Totta kai mua välillä närästi, vatsassa ja haaroissa saattoi tuntua vihlovaa kipua, nukuin huonosti (varsinkin lopussa) ja selkään sattui.
Mutta mitään kummallisempaa ei ollut.
Toisaalta, halkio -uutisen takia rankan tunnemyrskyn läpi käyminen oli ihan tarpeeksi ja olisi tuntunut epäreilulta, jos en kamalien raskausvaivojen takia olisi pystynyt edes nauttimaan vauvan odotuksesta.
Ehkä seuraava raskaus on sitten kaikkea muuta kuin ihana kaikkine vaivoineen..
-Miia
Ei kommentteja