Mä odotin itse saavani Babyshower juhlat.
Siinä vaiheessa luovuin toivosta, kun tammikuun viimeinen päivä koitti.
Olin musertunut.
Tunsin, etten merkitse mitään.
Ettei minusta välitetä.
Etten ole tärkeä.
Itkin tätä monena iltana.
Mietin, että mitä olen tehnyt väärin.
Olenko sanonut jollekin pahasti tai satuttanut jotakin huomaamattani?
En minä kaivannut juhlia lahjojen takia, vaan ystävien kanssa vietetyn yhteisen ajan vuoksi.
Se olisi ollut viimeinen hetki olla yhdessä rakkaiden kanssa juhlistaen uutta elämää, sillä vauvan syntymän jälkeen aikaa ei enää olisi samalla tavalla.
He kaikki ovat mulle edelleen aivan yhtä rakkaita ja äärettömän tärkeitä! ❤️
Babyshower juhlat eivät ole ystävyyden mitta!
Ystävyys mitataan paljon suuremmissa asioissa, kuin järjestämättömissä juhlissa.
Toisaalta, en ehkä silloin ollut sellainen kaveri, joka olisi niitä edes ansainnut.
Kävin Jyväskylässä töissä ja työpäivien jälkeen mörköilin kotona.
Oikeastaan mörköilin aina kotona.
En käynyt missään tai nähnyt ketään.
Pidin todella huonosti yhteyttä kehenkään.
Vaikka olin todella väsynyt silloin, kadun sitä, etten ollut tarpeeksi yhteyksissä ystäviini, koska väsymys ei ole pätevä tekosyy yhteyden pitämättömyyteen.
En voi puolustella itseäni.
Tein väärin ja olen siitä todella pahoillani.
Olisinhan sitä paitsi voinut järjestää juhlat myös itse.
Amerikassa on minusta tälläinen käytäntö, että odottava äiti järjestää itse Babyshower juhlat.
Mutta ylpeyteni ei antanut periksi.
"Kaikkien muidenkin kaverit on järjestänyt juhlat yllätyksenä, niin minäkin sen haluan olevan."
Mun ystävä odotti toista lastaan samaan aikaan kun minä.
Meillä oli lasketusta ajassa pari viikkoa väliä.
Ensin ajattelin, että järjestäisin hänelle juhlat, mutta olin siinä vaiheessa jo niin vihainen, etten pystynyt tai edes halunnut.
Olin niin kateellinen.
Ajattelin, että hänellä on jo ollut yhdet juhlat, nyt on minun vuoroni.
Olin todella itsekäs!
Nyt jos voisin palata ajassa taaksepäin, järjestäisin ne hänelle!
Hän olisi ansainnut ne!
Mutta tehtyä ei saa tekemättömäksi.
Nyt toisten Babyshower juhliin mennessä, olen samaan aikaan iloinen ystävieni puolesta, mutta myös kateus yrittää nostaa päätään.
On kuitenkin niin ihanaa nähdä, että olen yksi niistä ystävistä, joka halutaan juhliin mukaan.
Olen jollekin tärkeä.
Ja ensi kerralla aion kyllä järjestää ne juhlat itse!
Ei ole häpeä järjestää itselleen juhlaa iloitavan aiheen vuoksi!
Pääasiassa synttäritkin järjestetään itse.
Miksi siis vauva juhlien pitäisi olla pelkästään ystävien harteilla?
Ei ole häpeä järjestää itselleen juhlaa iloitavan aiheen vuoksi!
Pääasiassa synttäritkin järjestetään itse.
Miksi siis vauva juhlien pitäisi olla pelkästään ystävien harteilla?
-Miia
Kuulostatpa todella itsekkäältä :(
VastaaPoistaSe, että halusin juhlat, ei tietenkään ollut itsekästä, mutta tää sai mut huomaamaan itsekkyyden monissa muissa asioissa.
PoistaMinulle tuli taas ihan eri tunne; tuo eristäytyminen oli varmasti osa sopeutumista. Siinä toisaalta kaipaa huomiota ja toisaalta haluaa olla itsenään.
VastaaPoistaVäsyneenä tuskin olisin ollut edes kauhean hyvää seuraa, vaikka kavereiden näkeminen olis toisaalta voinu piristääkin 🤷🏼♀️🤔
PoistaTiedän tunteen! Itsekin olisin halunnut että minulle olisi järjestetty baby showerit. Minulla on kaksi lasta. Ensimmäisen kohdalla en edes "tiennyt" sellaisista. Toisen kohdalla niitä odotin, koska osalle ystävistä on sellaiset järjestetty.
VastaaPoistaJospa kolmannen kohdalla sitten, jos vielä haluaa lapsia? 😅
PoistaHmmm... En oikein usko lukemaani, enkä keksi mitään kommentoitavaa, koska olen niin ihmeissäni juuri lukemastani.. Oikeasti??
VastaaPoistaNiin minäkin...🤔
Poista"halusin juhlat, ei tietenkään ollut itsekästä" pyhh ja pahh sanon minä.
VastaaPoistaOnko itsekästä haluta juhlia omia synttäreitään? Ei tietenkään! 😊
PoistaOnpas täällä jotain yli-ihmisiä, koska kateus, harmistus ja jopa itsekkyys on ihan normaaleja ja varsinkin inhimillisiä asioita. Jos mulle käy samalla tavalla, toivon et voin käsitellä asiaa näin kypsästi. Olisin varmaan erittäin vihainen mun siskolle ja parhaalle ystävälle. Tulisi tunne, ettei he tuntisi mua ollenkaan.
VastaaPoistaTuli myös mieleen noista kommenteista, et olikohan tää monelle vähän liian rehtipostaus? Nämä on usein sellaisia asioita, joita ei kehdata sanoa ääneen tai ei haluta et ystäville tulee huono olo. Ja kai suomalaiseen mentaliteettiin kuuluu edelleen, se ettei saa toivoa muiden muistavan jotenkin. Kaiken haluaminen on aina jotenkin törkeää.
Kiitos 😍😚 voi olla, että oli. Oon samoilla kannoilla sun kanssa. Perussuomalaiseen kulttuuriinhan kuuluu, että jos joku kehuu sun paitaa, siihen vastataan, että "no tää nyt vaan on tämmönen...".
PoistaNo ei ollut todellakaan itsekästä! Olisit ehdottomasti ansainnut juhlat. Ymmärrän niin hyvin sua! Ja sitä että ei se olisi samalta tuntunut itse järkättynä, vaikka tottakai niinkin voi ja saa tehdä. Puhuiko sun ystävät koskaan mikseivät järkänneet sulle juhlia? Sisäänpäin vetäytyminen on luontaista raskaana olevalle ja lisäksi sulla ollut varmasti niin paljon mielen päällä että luulis ystävien ymmärtävän tilanteen. Joka tapauksessa oot mielettömän rohkea kun kerrot asiasta avoimesti. Ja jos sun ystävät lukevat: ei ole liian myöhäistä antaa äidille ihana hemmottelupäivä ja kevennystä arkeen ;)
VastaaPoistaEi olla puhuttu tästä, miks juhlia en koskaan saanut, mutta ei mulla oo tarvettakaan keskustella siitä enää. Muutaman kanssa ollaan puhuttu den verran, että he luuli, etteivät vaan olleet kutsuttujen listalla. Pelkään, että mun kavereita saattaa hävettää ottaa tää asia puheeks. Ja sitä en todellakaan haluis. 😕
PoistaVoi että, uskon että tuntuu kurjalta. Me ei järjestetty yhdelle kaverille kahden ekan lapsen kohdalla juhlia, koska no, silloin kun ensimmäinen lapsi syntyi, se ei ollut vielä tapana tai kovin yleistä oikeestaan. Tokan kohdalla ne alkoivat olla jo melko yleisiä, mutta eihän me pöntöt mitään tajuttu. Onneksi tuli vielä kolmas niin älyttiin juhlat vihdoin salassa järjestää.
VastaaPoistaYks kaveri taas oli varma ettei juhlia tulisi. Monesti siitä mulle marmatti ja valitti, vaikka olin paraikaa juhlia järjestelemässä. Itse naureskelin partaani ja pahoittelin juhlattomuutta ja selitin olleeni niin kiireinen eron, muuton ja työharjoittelun kanssa, kun toinen sydän verellä itkenyt iltaisin ja alkanut itse järjestää omia juhlia.
Kyllä säkin varmasti juhlat vielä saat, jos teille lisää lapsia suodaan, joskus ystävät on vaan vähän törppöjä, niin kuin minäkin olen ollut.
Joskus elämäntilanteet ei anna periksi. Sullakin on selkeästi ollut paljon meneillään, joten älä missään nimessä soimaa ittees siitä, ettet juhlia järkänny. Ihan todella ymmärrettävää!
PoistaEikä sitä kukaan pysty aina ajattelemaan laajasti ja että mikä olisi "oikein". Ihmisiähän me kaikki vaan ollaan 💕